Päivä 44 ( 28.10.2022)

Tänään retki alkoikin tutustumalla paikalliseen ruokakulttuurin. Koska opettajani Marta tietää, etten ole maistellut paikallisia ruokia ja niin he päättivät viedä minut ulos syömään ja maistelemaan meren anteja. Mistä he tiesikään, että rakastan kalaa. Mentiin siis naisporukassa syömässä kalaravintolaan mikä on aika hyvänä pidetty ja saadaan taatusti tänään pyydettyä kalaa, ennen tulivuorelle menoa. Mikäänhän ei käy täällä nopeasti ja ravintolassa meni se 3h alkupala katkarapuineen aina paikalliseen loppukahviin, mutta hyvää kannatti odottaa. ps. täälläkin ravintolassa oli qr-koodi ruokalistana, joten luotin vain opettajiin ja he tilasivat minulle. Sain myös maistella sardiineja ja jotain tonnikalantyylistä kalaa ja omani oli jotain vaalealihaista kalaa. Nimet meni minulta hieman ohi koska ne selitettiin minulle espanjaksi ja yritettiin kääntää englanniksi. 

1.

1. Katkarapulautanen kaikille yhteiseksi ja lisukkeena sämpylät valkosipuliaolin kera

2.

2. Minun tänään pyydetty vaalealihainenkala 

3.

3. 4 naisen ruuat 84€. Katkaravut, sämpylä + aoli, peru t+ mojo, kala-annokset kaikille, 9 olutta, 1 normaali kahvi, 2 erikoiskahvia alkoholilla ja 1 alkoholiton erikoiskahvi. Näillä hinnoilla kävisin suomessakin useammin ulkona syömässä. 

Tästä jatkettiin autolla toiselle puolelle saarta El Pason kuntaan katsomaan Tajogaiten tulivuorta https://en.wikipedia.org/wiki/Tajogaite Tulivuorelle ei vieläkään pääse tutustumaan lähemmin, koska sieltä nousee edelleen rikkipitoisia kaasuja, mitkä saattoi tietystä kulmaa nähdä ja kuulemma tulivuoren voi myös kuulla, koska se pitää tietynlaista murinaa. 

Vaikka olen muutamilla tulivuorilla päässyt käymään, niin tämä vei kyllä voiton kaikista. Kuinka tuo laavavirta, mikä on lähtenyt tulivuoresta ja kulkenut koko rinteen halki, kohti merta. Peittäen alleen kaiken mahdollisen ja polttaneen puut niille sijoilleen. Ja kuinka nyt noilla reuna-alueilla kasvit lähtevät kasvavaan uudestaan, luoden täysin uskomattoman luonnon voiman uudestaan syntymisellään, tulivuoren tuhkasta. Polun varressa kasvoi villiyrttinä anista ja tilliä, Kuinka nuo kaktukset ja viiniköynnökset ovat selvinneet kaikesta siitä kuumuudesta ja nyt kasvavat uudestaan, entistä ehompina ja asukkaat jotka ovat kunnostaneet taloonsa ja asuvat niissä edelleen. Sanaton, tuosta kaikesta.  Vaikuttavin näkymä koko saarella on tämä. 

Tajogaite tulivuori

Laavavirran reunoilla näkyy jo uutta elämää

Tämä kuva on otettu yhden talon takapihalta. Kuinka laavavirta on melkein saavuttanut talon, mutta jatkanut kulkuaan vain n.20m päästä talolta, kohti merta.

Vuori mikä näyttää nukkuvalta ihmiseltä 

Jatkoimme matkaa alas rannalle Tazacorten kaupunkiin, kiemurtelevaa tietä pitkin mikä kulki kaikkien näiden banaaniviljelmien lomamassa. Niitä oli aivan joka puolella. Osa huputettuna muoviin ja osa ilman. Kaupunki on tunnettu juuri näistä viljelmistä https://www.holaislascanarias.com/lugares-con-encanto/la-palma/tazacorte/ 

Rannalla huuhdoimme päivän hiet ja tomut pois, vähän liian suurissa aalloissa. Sai kokea olevansa suffaaja ja taistella itsensä takaisin rannalle. Ei sitä silmämääräisesti pystynyt arvioimaan, kuinka voimakkaat aallot olivatkaan, ennen kuin pääsi mereen ja yritti päästä sieltä pois.

Kotimatkan alettua saimme ihastella upeaa auringonlaskua auton ikkunoista, noustessamme ylös vuoren rinnettä ja lähtiessämme takaisin Santa Cruz de La Palmaan n.30 min automatkan päähän toiselle puolta saarta.