Päivä 35 ( 19.10.2022) 

Mihin nämä päivät hupenee...

Tänään vihdoin ja viimein sain emalikorut valmiiksi. Krokotiilit tosin odottavat vielä koukkuja, kun en tiedä millaiset teen/laitan niihin. Kerkesin nopeana tyttönä tiistai aamusta tekemään parit korvikset lisää, kun kerran uuni lämpiää, niin samallahan ne siinä polttuvat (omituinen sana polttuvat, mutta siis valmistuvat, lämpenevät, sulavat) 

Korunteko alkaa suunnittelusta, seuraavaksi valitaan materiaali ja siihen mahdollinen kuviointi, pinnoite jne. No emali korua tehdessä, yleisin emaloitava materiaali on kupari. Täällä La Palmassa löytyy myös hopealle emalointi ainetta, on mahdollista tehdä myös läpinäkyvää emalointia ja märkä emalointi, eli emalijauheen sekaan lisätään vettä, jolloin jauhe on pohjalla ja vesi pinnalla. Sieltä noukitaan apuvälineellä märkää jauhetta ja siirretään pensselin avulla tasaiseksi kerrokseksi emaloitavan kappaleen pinnalle. tällä tekniikalla siis tehdään nyt nämä korut.  Noita hopea- ja läpinäkyväemalointeja olisi vielä kiva kokeilla, koska miähän tykkään tuosta emaloinnista. 

Aluksi oli tarkoitus emaloida kaasutöhön kanssa, mikä onnistuikin koekappaleen kanssa ihan ok. koska se oli tarpeeksi pieni. Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja matkan varrella voi sattua mitä vaan. Ensinnäkin krokotiilit olivat liian isot kappaleet tuohon kaasun kanssa emalointiin. Koska, kappale on niin iso ja kaasulla ei saa tarpeeksi lämpöä joka kohtaan jotta kappale säilyttäisi ihanteellisen lämpötilan tarpeeksi kauan niin, että emalointijauhe alkaa sulamaan. Onneksi muutkin luokkalaiset emaloivat esihistoriakorujaan, niin opettaja päätti lämmittää uunin kahtena tiistaina. Uuni lämpiää n.4h että se saavuttaa vaadittavan 700`c lämpötilan.

Krokotiilien sahaus menossa. Seuraavaksi ne viilataan reunoilta (pyöristetään kulmat ja hiotaan siistiksi), upotetaan pelkistysaineeseen (happoon), pestään saippualla ja teräsvillalla. Jonka jälkeen niitä käsitellään vain reunoista pitelemällä, jotta ihossa oleva rasva ei tartu kappaleen pinnalle ja silloin ei myöskään emalointijauhe tartu siihen.

 

1.2.

1. Kuvassa näkyy harjoitus kappale ja työvälineet millä laitetaan tuota violettia taustaemalointijauhetta kappaleen pinnalle. 

2. Kuvassa ollaan aseteltu kappale tukiraudan päälle, niin että siltä voidaan alkaa lämmittämään.  

3.4.

3. Kuvassa ollaan jo antamassa lämpöä kappaleelle, niin että aloitetaan lämmittämään koko kappaletta ulkoreunoista ja jatketaan niin kauan aikaa, kunnes alamme näkemään sulamisen merkkejä.

4. Kuvassa on valmis kappale. Eli tässä on kyseessä korun takapuoli. Tämän jälkeen toistetaan happokäsittely ja pesu, jotta poltossa tulleet epäpuhtaudet poistuvat. Toistetaan samat oikeanpuolen kanssa. (mistä ei ole valitettavasti kuvaa)

Krokotiilien emalointi alkamassa. Tuossa kiekossa ihan ulommainen rivi on tähän emalointiin tarkoitettuja sävyjä. 

1.2.

1. Kuvassa on melkein onnistunut taustapuolen emalointi. Siitä jo olisi pitänyt tajuta, ettei lämpö yksinkertaisesti riitä sulattamaan emalijauhetta.

2. Kuvassa näkyy piloille mennyt krokotiili, missä osa emalointijauheesta on sulanut ja keskeltä se vaan varisee pois. Tämän olisi kuulemma voinut pelastaa, mutta halusin säilyttää sen esimerkkinä pieleen menneestä lämmityksestä. 

1.2.

1. Kuvassa näkyy tuo uuni missä poltettiin nämä emalikorut. Opettaja hoiti sen homman, joten siitä ei ole kuvia, koska meillä oli muut tunnit jo silloin menossa. Mutta sen verran tiedän, että kappaleet laitettiin varovasti yksitellen uuniin ritilän päällä ja koosta riippuen olivat siellä 2-5min. Asteita uunissa oli sen 700`c 

2. Kuvassa on krokotiilit menossa uuniin. Toisessa oikean puolen emalointi ja toisessa nurjanpuolen emalointi jauheet.

3.

3. Kuvassa kärpässienien oikeapuoli ja palapelipalaisen nurjapuoli emalointijauheessa

4.5.

4. Kuvassa näkyy selvästi kuinka uunipolton tukirautojen jäljet näkyvät sienen jalassa, kun emalointijauhe sulatessaan on jäänyt tukirautaan kiinni. Opettaja oli kovin pahoillaan asiasta, mutta minä lohdutin sanomalla, että se kuuluu tähän tekniikkaan ja käsillä tekemiseen. Tästä otetaan vain opiksi.

5. Onnistuneet palapelinpalaiset 

6.7.

6. Kuvassa käytin hyväkseni kappaleiden muotoja no niitä kuparilevystä sahatessani ja näin säästin materiaalia ja sahausta. Mikä on näin pienissä kappaleissa ihan hyvä asia.

7. Kaikki valmiit emalikorut uunista tulleina.

Tätä tekniikkaa olisi kiva päästä tekemään enemmän ja paljon, koska onhan noi nyt hienoja ja tekniikkana vanha. Harjoittelemaan paljon, paljon enemmän, että tekemisessä olisi se varmuus ja tieto/taito tehdä erilaisia asioita. Ehkä joskus..