Matkustus päivä

Kaiken sen kommelluksen jälkeen turvallisesti hotellilla. Matkustus päivä oli pitkä ja tapahtumia täynnä. Ensimmäinen vaihto tapahtui Saksassa Munchenin lentokentällä. Ruumassa olevaa laukkua sai odotella suunnilleen 50min ja luulin jo siinä vaiheessa, että nyt se on kadonnut. Kerkesin jo kyselemään sen perään henkilökunnalta. Laukun saatuani, tiedustelin ensimmäiseltä info pisteeltä, mistä minun jatkoyhteys lähtee ja sehän olikin yllätys yllätys, ihan toisessa rakennuksessa. Eipä siinä, tässä vaiheessa minulla oli aikaa se kaksi tuntia, joten laukut kärriin ja pistettiin melkein juoksuksi.  Lähtöselvitystiskille oli 30min jono ja turvatarkastukseen samanlainen. Käsimatkatavarat sai huolella purkaa pois kasseista ja meidätkin skannattiin päästä varpaisiin. Ei voi toimivuudesta antaa pisteitä ollenkaan tälle lentoyhtiölle.

Jes, vihdoinkin oikeassa paikassa ja nyt on enää yksi lento edessä. Joten voin vaan nauttia, eikä tarvitse enää säntäillä paikasta toiseen. Lento kesti sen 4.5h josta suurimman ajan nukuin, kun eihän meille tarjoiltu ruokaa ollenkaan, eikä koneessa ollut muuta kuin kahvia/teetä ja virvoitusjuomia. Voitte vaan kuvitella kuinka kova nälkä tässä vaiheessa on, kun aamupalasta on jo sen 12h. Sitten alkoi laskeutuminen ja pilotti huonolla englannilla selittää jotain, mitä en saa selvää, kun ympärilläni puhutaan kovaäänisesti, kun ensimmäinen kuulutus tuli saksaksi, mikä on koko muun matkustajien äidinkieli. Sen verran sain selvää, että jatko lento lähtee 40min kuluttua ja istukaa vaan rauhassa paikoillaan. 

Laukut kainaloon ja ulos koneesta. Jostain syystä tässä kohtaa alkaa jo heräämään epäilys, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Jatkoin vaan reippaasti eteen päin. Laukkua ei tullut hihnalle, joten taas kyselemään sen perään. Ja hupsista, olen noussut liian aikaisin ulos koneesta ja olen Gran Canarialla Las palmasissa. Siinä sitten juostiin infopisteet tätin kanssa turvatarkastukseen, missä minua ja laukkua syynättiin ties kuinka kauan ( ja taas jouduin purkamaan koko käsimatkatavarat läpivalaisulaitteeseen, jonka henkilökunta sitten pakkasi takaisin laukkuun) Kyllä ne minut sitten läpi päästi ja ehdin juuri ja juuri takaisin omalle lennolle ja omaan istumapaikkaan. Eli kaikki hyvin 😀 (Tätä ennenhän olin jo paniikissa kerinnyt viestittelemään yhteys opettajan Mònican kanssa)

Opettaja Mònica Reveròn Donate oli onneksi minua vastassa lentokentällä ja kuljetti minut ja laukut  Rocamar hotellille. Kaytiin myös ruokakaupassa ja samalla hän näytti minulle miten pääsen sitten maanantaina kävellen parhaiten koululle. Maanantaina saan mennä koululle, kun minua huvittaa ja  jossa sitten kierretään Mònican kanssa luokkia lävitse ja päätetään minun koulupaikkani. 

Tässä vaiheessa päätin, etten lähde etsimään ruokapaikkaa, vaan avasin tonnikalapurkin ja tein voileivät hotellilla ja nautin ne parvekkeella auringonlaskussa.