Päivä 55 (Tiistai 8.11.2022)

Viimeinen koulupäivä.

Olemme työstäneet jo muutaman viikon, minä melkein kuukauden, minun jäähyväislahjaani ja muistoa tästä ihanasta ja vihreästä tulivuorisaaresta. En siis koko kuukautta, mutta kuukausi sitten aloitin rasian teolla ja jossain välissä tein myös sen oman palasen.

Tein siis messingistä 3x3cm kokoisen rasian, minkä etuosa on auki ja sen saa ripustettua kaulaan, kaulakoruntapaan. Ja kun nopea nainen olen tekemään, niin tein myös itse yhden palan. Johon yhdistin molemmat osa-alueet täällä, eli korun ja stylisti puolen osaamisen. Tein siis kuparista 3x3cm palan ja toisen palan minkä keskellä on aukko, mihin kirjoin raakasilkkipalaseen silkkilangoilla kuvion ja nämä kaksi palaista yhdistin toisiinsa tapeilla tiukasti kiinni. Eikä ollut helppo homma kirjoa vääränlaisella neulalla, ilman kirjontakehikkoa alle 3cm kokoiseen tilkkuun,1cm kokoista kuvaa.

 Luokkakaverini valmistivat minulle siihen rasiaan, minun lempiväreillä ja heidän lempimateriaaleista ja tekniikoilla aina yhden laatan per. opiskelija. Idea on siis että, voin vaihtaa siihen mielialani mukaan aina uuden laatan. Ja näin ollen minulla on aina pala heitä lähellä sydäntäni korun muodossa. Jokainen pala kuvastaa hyvin tekijäänsä ja yksi opiskelijoista ompeli myös tuon ihastuttavan säilytyspussin korun osille. 

Tästä lähtiin siis liikkeelle. Opettaja Marta piirsi minulle mitat ja kappaleet ja minä tein.

Tässä on jo rasian sivut taivutettu ja nyt juotetaan pohjaa kiinni. Ole suojannut sivujen juotokset savella, jotta niihin ei vaikuta niin paljon pohjan juottamiseen tarvittava lämpö ja sivujen juotos ei lähde liikkeelle.

Tässä valmis rasia. Kuten huomaa niin toinen puoli etuseinästä on hieman vino, koska yritimme juottaa kolmea sivua yhtä aikaa kiinni ja silloin kävi se että, kappale ja juotospalat olivat niin kuumat, että rasia vaan luisteli etuseinän päällä, eikä meinannut pysyä paikollaan. Jouduin käyttämään rautalankaa sitomiseen apuna, että sain neljännellä kerralla kappaleet juotettua toisiinsa tarpeeksi lujasti kiinni. Olisi kannattanut miettiä työjärjestystä  hieman enemmän tai käyttää tuota savea joka juotoksessa.

Tässä on minun korupalan kupari osat valmiina. Paljon sahaamista, viilaamista ja hiomista.

Kirjontatyön tein hotellilla, puhtaissa olosuhteissa ja puhtailla käsillä. Tosin raakasilkin palainen oli niin pieni, etten löytänyt sille sopivaa kirjontakehystä kaupoista. Neula oli ihan vääränlainen ja silkkilanka suorastaan hirveä kirjonnassa. Mutta sain lopulta tuon kierteen tehtyä, mihin olin tyytyväinen.

Tästä alkoi työn vaikein osuus. Ensin taustalevyyn porattiin dremelillä reiät keskelle kulmia. Rei`istä piirrettiin paikka etulevyyn tapeille. Tehtiin merkinnät harpilla ja juotettiin tapit kiinni yksitellen niihin merkatuihin paikkoihin. Sinänsä  haastavaa, kun laitat juotosnesteen ja juotospalan, annat kappaleelle lämpöä, niin mikään noista ei ole enää paikoillaan. Kun juotospala on muuttunut nestemäiseksi, yrität sihdata juotospinseteillä tuon tapin siihen oikeaan kohtaan. No yksi tapeista oli siinä missä pitikin. Muita reikiä sitten viilailtiin niin paljon, että ne osuivat tappien kanssa kohdalleen. Kirjontatyö pujotettiin väliin ja kappaleet painettiin toisiinsa tiukasti kiinni. Tapit lyhennettiin lehtisahalla n.2mm mittaisitksi.

Sahatut tapit. Tässä kohtaa vielä hieman liian pitkät, mutta milli pois ja oli paremmat. Kun olin saanut tapit oikean mittaisiksi, niin ne lyötiin länään keskeltä ulospäin alaisimenpäällä pikkuisella vasaralla.

ja vihdoinkin valmis kappale. Olipahan homma pikkuisessa kappaleessa. Monta uutta työvaihetta käytynä läpi.

Tässä kaikki kappaleet, koru ja säilytyspussi.  Pyysin Jokaista laittamaan myös pienelle paperille oman nimen, käytetyn materiaalin ja työn nimen, niin ne mahtuvat aina palan kanssa omaan lokeroon ja näin ollen muistan kuka on tehnyt minkäkin palaisen. Ei ehkä täydellisempää läksiäislahjaa voi toivoa korupuolen opiskelijoilta.